lauantai 14. toukokuuta 2011

Alkupotkuja

Poika täytti 2 vuotta nyt keväällä ja halusin hänelle puisen potkupyörän. Puupyörä.fi:stä löytyi hienoja puisia puupyöriä, mutta niin kalliiseen en ollut varautunut. Niinpä päädyin Milios-merkkiseen ihanuuteen, joka oli oikein kohtuuhintainen (alle 50 € postikuluineen).


Minä tilasin pyörän Ruotsista Lekmer.fi-nettikaupasta, jossa on ihan suomenkieliset sivut. Mutta nyt pyörät näyttävätkin olevan sieltä loppu. Mutta ei hätää, valmistajalta Tanskasta niitä näyttäisi saavan.

Potkupyörä harjoittaa lapsen tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Viisaammat sanovat, että jos lapsi oppii ajamaan tällaisella, niin normipyöräilyn oppisi helpommin. Saas sitten nähdä.

Meillä pyöräilyyn on tutustuttu pikkuhiljaa. Yleensä hyvin lyhyissä seteissä, sillä Poika on sen verran menevää sorttia, että kohta jo kiinnostaa joku toinen asia.

Tänään pihalla ollessamme, pihan siivouksessa kasatusta risukasasta ampaisi matkoihinsa rusakko. Risukasassa oli myös kaksi aivan pikkuista poikasta, joista ainakin toinen näytti olevan vielä elossa. Kovin olivat pieniä. Liekö juuri syntyneitä? Poistuimme takavasemmalle ja odottelimme jonkin aikaa kauempana, että tuleeko emo takaisin. Ei näkynyt. Kotiinhan siitä sitten piti lähteä häiritsemästä. Mitenkähän pienten poikasten käy? Sain valokuvankin pienistä, mutta en kehtaa sitä tänne laittaa. Tuntuu liian julmalta.
Ihmetystä tapahtuneessa lisää se, että asumme tiheään asutetussa lähiössä. Mutta ilmeisesti rusakolle oli tullut synnytyshätä juuri siihen paikkaan. Niinhän se on, hätä ei aina katso paikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti